Koulutus, konsultointi, coaching

Koulutusta, konsultointia vai coachingia?

Kun tarvitaan ulkopuolista apua kehittämiseen

Kehittämisen menetelmiä on ostajalle tarjolla laaja kirjo. Voi olla haastavaa selvittää, miten ne oikeastaan eroavat tosistaan. Käsitteitä käytetään kirjavasti ja siksi esim. coaching-nimikkeellä voidaan tarjota ohjeita ja neuvontaa, vaikka sitä coaching ei pohjimmaiselta luonteeltaan ole ollenkaan. 

Mitä paremmin tuntee valikoimaa, sitä paremmin osaa pyytää, kysyä ja vaatia. Tässä muutamia käsitteiden avauksia tulevien valinta- ja ostohetkien avuksi. 

Koulutus

yksittäinen tapahtuma tai tapahtumien sarja, jossa opitaan uutta kouluttajan johdolla. Lähtökohtana on, että kouluttajalla on substanssiosaamista, josta ammennetaan muille. Kouluttajan tyylin mukaisesti koulutus voi olla osallistujalle paljolti pelkkää kuuntelua tai sisältää paljon myös osallistumista ja harjoituksia taitojen soveltamiseksi.

Konsultointi

on organisaation ulkopuolelta tulevaa neuvontaa. Tieto ja vastaukset ovat konsultilla ja tuota tietoa hyödynnetään organisaation toiminnan kehittämisessä. 

Coachingissa

viisaus ja osaaminen ovat asiakkaalla itsellään eikä ole coachilla ole vastausta siihen, mitä asiakkaan kannattaa tehdä. Coach ei neuvo eikä ratkaise asioita asiakkaan puolesta, vaan päinvastoin keskittää kaiken osaamisensa siihen, että asiakas itse löytää, oivaltaa ja ratkaisee. Coach siis vahvistaa asiakasta itseään, hänen ajatteluaan ja tekemistään – myös tuleviin tilanteisiin. Painopiste on aina tulevaisuudessa. Coaching toimii vain, kun asiakkaalla itsellään on voimavaroja. Lue lisää coachingista kehittäminen menetelmänä tästä.

Työnohjaus

on työn nykytilan tarkastelua ja siitä oppimista. Voi lähteä liikkeelle yksilön tai ryhmän ongelmatilanteesta ja antaa turvallisen ympäristön käsitellä asiaa. Toisin kuin coaching, työnohjaus on hyvä menetelmä silloin, kun asiakas on uupunut eikä voimavaroja enää ole. Lisää coachingin ja työnohjauksen eroista ja rinnakkaisuuksista voit lukea tästä.

Mentorointi

on osaamisen jakamista. Kokenut osaaja ammentaa omasta osaamisestaan tavoitteena tukea toisen oppimista ja kehittymistä. Pohja-ajatuksena on, että mentorin kokemukset toimivat soveltamisen lähteinä. Mentori on usein käsiteltävän aiheen asiantuntija, joskaan ei välttämättä. Esimerkiksi Turun kauppakamarin MentorChamber-ohjelmassa mentorointi on kuvattu näin (linkki juuri tuohon tekstiin siksi, että mentorointiohjelmaa käynnistettäessä sovittiin, että minä kirjoitan sen).

Sparraus

on ikään kuin harjoitusvastustajana toimimista. Tarkoittaa toisen haastamista kohti tavoitetta. Toisin kuin coaching sparraus voi sisältää myös neuvoja ja ohjeita. Niiden lisäksi kuitenkin myös paljon palloja kiinni kopattaviksi. Haastaa lähtökohtaisesti enemmän kuin mentorointi. Sparrausta on avattu lisää täällä.

Onko väliä, mitä sanoja käytetään?

Käytännössä tärkeintä on, että asiakas saa sitä, mitä kulloinkin tarvitsee. Asiakaslähtöinen valmentaja (olkoon tässä yhteisnimitys kaikille kehittämispalvelujen myyjille) lähteekin liikkeelle siitä. Sitä tehdään, mikä on asiakkaalle tarkoituksenmukaista. Lukekoon sopimuksessa, mitä lukeekaan, olennaista on, että tilaajalla ja tarjoajalla on jaettu yhteinen käsitys.

Mitä asiakas tarvitsee?

Miten valmentaja sitten saa asiakkaan tarpeen selville? On tilanteita, joissa aluksi puhutaan oireista eikä välttämättä vielä tunneta juurisyitä. Alkuun tarvitaankin ehkä haastatteluja ja muita selvityksiä, jotta päästään vaikuttavasti liikkeelle.

Jos tarpeen selvitystä valmentajan asenteen ja taitojen näkökulmasta tarkastelee, tarvitaan onnistuneeseen tarveselvitykseen

  • halua ja taito kuunnella,
  • halua ymmärtää ja auttaa ratkaisemaan
  • osuvia kysymyksiä
  • syvällistä osaamista erilaisista menetelmistä
  • halu toimia kehittämisen kumppanina.

Kun asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi, hyvä pohja on luotu, vaikkei yhteistyö sillä kertaa käynnistyisikään. Luottamus on jännä juttu. Vaatii aitoutta, hyviä aikeita ja avointa vuorovaikutusta toteutuakseen. Aina on kuitenkin hyvä hetki aloittaa.