Innostava työpaikka
Innostus tarttuu ja asenne on jokaisen oma päätös, mutta ei työpaikalla pelkästään niiden varaan kannata laskea. Kun halutaan vahvistaa henkilöstön sitoutumista ja omistautuneisuutta, tarvitaan ympärille organisaatiorakenteet, prosessit ja käytänteet, jotka tukevat sisäistä motivaatiota.
Mitä isompi työpaikka sitä enemmän löytynee hajontaa siitä, mikä on työntekijöiden suhde työhön. Osalle työ on vain työtä. Palkkiona työpaikalla vietetystä ajasta saa rahaa ja tärkeää on saada korvaus kaikesta ajasta, joka työpaikalla kuluu. Kun puhutaan ammatista, mukana on enemmän ylpeyttä omasta osaamisesta ja itsestä lähtevää kehittymisen halua. Osalle ihmisistä työ on suuri innostuksen lähde ja motivaatio kumpuaa työstä itsestään ja sen merkitykseksestä.
Henkilöstökyselyissä on pitkään mitattu työtyytyväisyyttä. Mistä tulokseksi saatu korkea (tai matala) tyytyväisyys, mistä sitten oikeastaan kertoo?
“Mikäs tässä, palkka juoksee” oli erään työntekijän kommentti työpaikkansa henkilöstökoulutuksesta, joka työpaikalla sai murska-arviot . Kuulosti korvissani varsin tyytyväiseltä työntekijältä. Tai ehkä ei. Kenties tokaisu kertoikin turhautumisesta. Ei ollut hyvä koulutus, mutta eipä ollut mahdollisuuksia siihen vaikuttaakaan, joten paras keskittyä palkkaan.
Joitakin vuosia sitten kuulin rantakivi-teoriasta. Pysäytti minut. Kuvaa yksilön suhtautumista johtamiseen ja muihin työpaikan tapahtumiin. Kun tarpeeksi turhautuu, voi heittäytyä rantakiveksi ja antaa veden huuhdella mennen tullen päältä ilman, että mikään itsessä liikahtaa piiruakaan. Ehkä rantakiveily on leppoisaa ja stressaamatonta suhtautumista asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Se voi olla tapa suojautua ja varmistaa yksilöllistä hyvinvointia tilanteessa, jossa isompan kokonaisuuteen ei pääse vaikuttamaan. Mutta on työpaikoilla varaa sellaiseen?
Jos tyytyväisyyden sijaan tarkasteleekin sitoutumista ja omistautuneisuutta, saa erilaisen näkökulman toiminnan ja asennoitumisen arviointiin. Kun työpaikalla katse fokusoidaan haluttuun tulevaisuuteen ja siihen, miten sinne päästään, tarvitaan ihmisiä, joiden aivot ovat ovat käytössä. Tarvitaan ihmisiä, joille työpaikan tavoitteet ja arvot tuntuvat omilta. He kokevat olevansa hyvässä työpaikassa. Työllä on merkitystä ja sen eteen on valmis omaehtoisesti ponnistelemaan. Tulevaisuus tehdään yhdessä, muuhun ei ole varaa.
Omistautuneisuus kumpuaa ihmisestä itsestään, mutta työpaikalle tarvitaan henki ja käytänteet, jotka vahvistavat sen roihua. Ydin on siinä, mihin ja miten organisaation kulttuuri ohjaa ihmisiään. Mitä vahvistaa ja mistä palkitsee.
Kun lähiesimies onnistuu työssään, työntekijä voimaantuu – ja polku työn imuun vahvistuu. Mutta esimies jaksaa voimaannuttaa vain, kun oma taustatuki on kunnossa.
Työpaikalle valitaan aika ajoin ulkopuolisia valmentajia tukemaan sitä, mitä halutaan vahvistaa. Kun on haasteita, niitä ratkotaan tukemalla johtoa ja esimiehiä – ja heitä kannattaa tukea ja vahvistaa jo ennen kuin ehtii tulla vaikeaa.
Ajattelen, että tärkeää on yhdessä tehdä näkyväksi sitä, mihin halutaan vaikuttaa. Hyvä valmentaja on silloin voimahenkilö, joka vahvistaa innostusta ja tukee toiminnan ohjautumista tavoitteen suuntaan. Tukee esimiehiä, tukee tiimejä, tukee potentiaalin käyttöön valjastamista.
Mitä sanot? Mitä itse kaipaat? Millainen on sinulle / teille hyvä voimahenkilö?
