Työnohjausta vai coachingia

Työnohjausta
vai coachingia?

Voimavaroja, ratkaisuja, oivalluksia

Coaching ja työnohjaus on kehittämismenetelminä vähintäänkin serkkuja keskenään

Yhteistä molemmille menetelmille on asiakkaan kunnioitus, voimavaroihin pohjautuva ajattelu ja luottamuksellisuus. Usein voi olla vaikea arvioida, kumpi onkaan osuvampi käsillä olevaan tilanteeseen. Monissa tilanteissa sopiikin kumpi vaan. Välillä toinen on osuvampi käsillä olevaan tilanteeseen. Tässä muutama näkökulma valintojen tekemisen tueksi.

Coaching tapaaminen käynnissä, coach ja asiakas keskustelemassa

Jos käsissä on työyhteisön ongelmatilanne, coaching ei lähtökohtaisesti ole ratkaisuna paras. Jos tärkeää onkin tavoitteiden kirkastus ja tuki niiden saavuttamiseen, coachingiin kannattaa tarttua. Coachingissa fokus on tulevassa ja tavoitteissa – siinä, miten arjessa tunnistetaan ja valjastetaan käyttöön sitä potentiaalia, jota meissä ihmisissä on.

Kummassakin

  • tehdään töitä yksilöiden, ryhmien ja tiimien kanssa,
  • tehdään näkyväksi ajattelutapoja ja uskomuksia toiminnan taustalla,
  • pysähdytään ja reflektoidaan ja opitaan.

Työnohjaus vai coaching?

Työnohjauksella on pitkä historia auttamisammateissa, jossa sitä on käytetty sekä työn kehittämisessä että työnteon tukemisessa. On sisältänyt työn tutkimista ja siitä oppimista. Toisinaan lähtötilanteena on ollut työyhteisön ongelma, jota aukaisemaan työnohjaus on valittu. Prosessi on tyypillisesti pitkä; usein pidempi kuin coaching-prosessi.

Coaching on menetelmänä nuorempi. Taustalla vaikuttavia teorioita ja tieteenaloja on useita mm. johtamistieteet, neurotiede, urheiluvalmennus, kognitiivinen ja positiivinen psykologia, systeemiteoria ja aikuiskasvatustiede. Yhteys urheiluvalmennukseen ja mielikuva coachingista ylimmän johdon kehittämisen menetelmänä ovat vaikuttaneet käsitykseen coachingin käytettävyydestä.

Jos haluat lukea lisää erilaisista kehittämismenetelmistä, kurkkaa blogiteksti Koulutusta, konsultointia vai coachingia?

Coaching

  • keskittyy vahvemmin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen
  • periaatteena on tehdä hyvästä entistä parempi; ei ongelmalähtöisyyttä
  • lähtökohtana ja periaatteena vahvuudet ja niille rakentaminen
  • prosessin kesto voi vaihdella, mutta todellisten vaikutusten varmistamiseksi suositeltavaa on usean kuukauden prosessi; usein vähintään 4 – 6 kuukautta
  • voi luonnehtia suoraviivaisemmaksi kuin työnohjausta
  • tiiviimpi kytkentä käytäntöön ja toimeenpanon tukemiseen
  • Huom. coachin koulutuksesta ja osaamisesta riippuen (ns. Master Coach -taso) voi keskittyä myös ihmisenä kasvuun
  • haastaa ja vaatii kenties työnohjausta enemmän, mutta myös vahvistaa ja energisoi
  • alkanut alunperin yksilökeskeisenä menetelmänä
  • ryhmä- ja tiimicoaching yleistynyt selkeästi viime vuosina; on paikka yhteiselle ajattelulle, tekemisen ja synergian vahvistamiselle
  • mahdollisuus kääntää aivot eri asentoon ja löytää voimia, joita ei tiennyt itsellä olevankaan